Erikoishöylät osien sovittamiseen ja puhdistamiseen

Otsikko ei varsinaisesti ole minkään virallisen nimeämistavan mukainen, mutta tarkoitan tällä yleisnimikkeellä höyliä, joilla on tarkoitus siistiä tai viimeistellä muilla höylillä taikka muilla työkaluilla aikaansaatua pintaa tai sovittaa osia toisiinsa.

Isoin joukko näitä höyliä on ns. ”nyrkkihöyliä”, pieniä, yleensä yhdellä kädellä käytettäviä viimeistely- ja puhdistushöyliä.

Kotimainen käännös englannin termille ”block plane” on ollut aikanaan niinkin suoraviivainen kuin ”pölkkyhöylä”. Se on sikäli osuva, että alun perin termi ”block plane” oli termi pienelle höylälle jolla putsattiin teurastajan päätypuista teurastajanpölkkyä, ”butcher’s block”. Tällaisia pikkuhöyliä ei juuri löydy puisina mistään päin maailmaa, enkä ole nähnyt yhtään kotimaista tämän koon pikkuhöylää.

Nyrkkihöylien joukossa on myös paljon variaatioita, pelkästään Stanley teki yli kolmeakymmentä erilaista puhdistushöylää, joista tosin valtaosa oli halpoja ja varsin vaatimattomilla säädöillä varustettuja kokeiluja, usein vastaiskuina kilpailijoiden innovaatioille. Alla olevassa taulukossa on koottuna joitakin yleisimpiä tyyppejä. Lista ei ole kattava eikä mitenkään objektiivinen, olen valinnut vanhoista erityisesti itseäni miellyttäviä ja yleiseksi tietämiäni malleja. Pois jätetyt ovat olleet käytännössä näiden variaatioita tai halvemman pään "bulkkihöyliä"

Koska eri konstruktioilla tehtyjä putshöyliä on paljon, käydään läpi muutamat tärkeimmät ominaisuudet ja yleistyypit.

Malli	Pituus, tuumaa	Pituus mm	Terän leveys, tuumaa	Terän leveys mm	Terä-kulma	Paino kg	Valmistus- vuodet	Huom
#100	3 1/2"	89	1"	25	20	0,15	1898-1958.	Pikkuhöylä "oravanhäntä"-takakahvalla
#100½	3 1/2"	89	1"	25	20	0,15	1936-1962.	Kuten #100, mutta kuperalla pohjalla
#101	3 1/2"	89	1"	25	20	0,10	1877-1962.	Pieni "sormihöylä"
#102	5 1/2"	140	1 3/8"	35	20	0,35	1877-1962.	Yleisin yhden käden nyrkkihöylä ilman säätöjä
#103	5 1/2"	140	1 3/8"	35	20	0,35	1877-1950.	Kuten #102, mutta terän säädöllä
#110	7"	178	1 5/8"	41	20	0,56	1876-1973.	Yleisin vähän isommista säädöttömistä nyrkkihöylistä
#130	8"	203	1 5/8"	41	20	0,66	1884-1955.	Kääntämällä terän toiseen päätyyn kelpaa nokkahöyläksi
#131	8"	203	1 5/8"	41	20	0,61	1905-1941.	Kuten #130, mutta säädöllä
#140	7"	178	1 5/8"	41	20	0,46	1896-1944.	Viistoteräinen simssimallin nyrkkihöylä
#18	6"	152	1 5/8"	41	20	0,61	1888-1950.	Kuten #9½, mutta kuppimallisella kahvalla
#19	7"	178	1 5/8"	41	20	0,66	1888-1949.	Kuten #9½, mutta kuppimallisella kahvalla ja pidempi malli
#220	7"	178	1 5/8"	41	20	0,61	1898-1973.	Yleisin terän säädöllä olevista kiinteäkitaisista höylistä
#60½	6"	152	1 1/2"	38	12	0,51	1902-1982.	Stanleyn yleisin matalakulmainen puhdistushöylä
#65	7"	178	1 5/8"	41	12	0,56	1898-1969.	Kuten #60½, mutta kuppimallisella kahvalla
#9¼	6"	152	1 5/8"	41	20	0,51	1947-1982.	Kuten 9½, mutta ilman kidan säätöä
#9½	6"	152	1 5/8"	41	20	0,61	1873-1981.	Stanleyn yleisin puhdistushöylä

(Lähde:Patrick Leach, http://www.supertool.com/StanleyBG/stan0a.html)

Kuva 1, erilaisia puhdistushöyliä. 1 Stanley #9½ ja 2 Stanley #220, molemmat uutta tuotantoa; 3 ja 4, Stanley #19, toinen 20- ja toinen 30-luvulta; 5, huonolaatuinen #110-kopio 70-luvulta; 6, #101-kopio 40-luvulta; 7, #75-nokkahöylä, kts. jäljempi luku nokkahöylistä; 8, Stanleyn #18 20-luvun alusta; 9, Stanleyn #65 40-luvun lopulta; 10 Miller’s Falls #56, identtinen Stanleyn vanhan #60½:n kanssa, 30-luku; 11, Stanleyn #102 30-luvulta.

Kiinteä yhden käden nyrkkihöylä

Tähän joukkoon kuuluvat 9-14 cm pitkät, selvästi yhdellä kädellä käytettäviksi tarkoitetut höylät. Tällaisia pieniä yhden käden nyrkkihöyliä olivat Stanleyn #101, #102, #103 ja lukematon joukko samoilla numerosarjoilla leimattuja kopioita eri valmistajilta. Ensimmäinen koskaan omistamani höylä oli tällainen pikkuhöylä, ja ehkä sen takia tunnen suurta lukkarinrakkautta tämän tyypin höyliä kohtaan. Ei voi kuitenkaan kiistää etteikö tällainen taskuun mahtuva höylä olisi tavattoman käytännöllinen verstaalla, mutta yhtä hyvin millä hyvänsä työmaalla jossa pitää aina putsata joku nurkka, ottaa pikku lastu tästä tai tuosta jiiristä tai sovittaa venelaudan pää justiinsa jullilleen. Höylä sopii nyrkkiin vanhanpojan sanoin ”niinko ittestään kiini pitelis”, ja se on vähistä säädöistään huolimatta hämmästyttävän monipuolinen. Tärkein monipuolisuuden tae on että höylä on juuri haalarintaskuun sopivan kokoinen ja kulkee helposti koko ajan mukana.

Käytettynä näistä liikkuu yllämainitut mallit ja niiden kopioita, uutena tämän koon höyliä valmistaa Lie-Nielsen ja Veritas. Myös Kunz tekee joitakin pieniä malleja, erityisesti ”oravanhännällä” varustettua pikkumallia.

Kuva 2: Stanley #102 on tyypillisin tämän koon pikkuhöylä, yhteen käteen sopiva nyrkkihöylä.



Kiinteäkitainen puhdistushöylä

Näitä liikkuu erityisesti käytettynä paljon. Iso osa on myös ”klapisäädöllä”, eli ilman säätöruuveja ja terän säätö tehdään löysäämällä hiukan kiristysruuvia ja koputtelemalla puupalikalla tai pikkuvasaralla säätö kohdalleen. Tämän tyypin höylät poikkeavat ylämainituista nyrkkihöylistä lähinnä suuremman kokonsa vuoksi, pituus on 15-18 cm ja höylää voi jo käyttää kahdellakin kädellä.

Jos budjetti on tiukka niin näilläkin pärjää, mutta kannattaa metsästää erityisesti malleja joissa on jonkinlainen ruuvisäätö. Sinänsä höylien yleisyys on tae siitä että niillä on tehty paljon töitä. Miljoona kärpästä voi olla väärässä, mutta miljoonat puutyöntekijät ovat silti pärjänneet näillä paremman ja kalliimman puutteessa.

Säädöttömistä tyypillisin on Stanleyn #110 ja sen kloonit joita on valmistettu miljoonia. Säädöllä varustetuista tyypillisin on Stanleyn #220, jossa on syvyyssäätö ruuvilla. Harvinaisempiakin malleja on paljon vaihtelevilla syvyyssäädöillä. Stanleyn kokeilut aikaisemmin mainittujen kymmenien erilaisten höylämallien saralla ovat tuottaneet paljon höyliä nimenomaan tähän ryhmään.

Tämäntyyppisiä höyliä ei enää juuri valmisteta. Stanleylla lienee vielä jokin #220-tyyppinen malli ja Kuntzilla erilaisia edullisia versioita, mutta uutena tällaista ei juuri kannata ostaa.

Kuva 3: Kiinteäkitaisia höyliä: etummaisena Stanleyn #9¼, keskellä Stanleyn #220 ja takana Lakesiden höylä ilman säätöjä.




Säätyväkitainen puhdistushöylä

Tämä on itse asiassa putshöylien suurin luokka ja käytännössä lähes kaikki varteenotettavat uustuotantohöylät ovat tätä tyyppiä.

Kuten taulukosta näkyy, höyliä on jyrkemmällä ja loivemmalla teräkulmalla. Tämän hetken ”valtakokoja” ovat Stanleyn vanhan #9½:n kloonit ja 60½:n jälkeläiset. Myös muita variaatioita on, mutta uustuotantohöylät keskittyvät pääasiassa näiden kahden mallin parantelemiseen.

Erot alkuperäisen #9½:nja #60½:n välillä eivät ole suuret, mutta eroa on silti. #60½:n matalampi teräkulma tekee siitä paremman päätypuuhöylän, mutta toisaalta se ei ole parhaimmillaan esim. männyn tai kuusen pintaa putsatessa. Liian terävä teräkulma repii pehmeähköä puuta oksien ympäriltä ja syysuunnan muutoksissa. Repimistaipumuksesta selviää jos joko pienentää kitaa tai terottaa terän tylpempään kulmaan, jolloin terän rintapinta tulee samaan kulmaan kuin jyrkemmissä höylissä. Alkuperäinen #60½ on myös kapeampi kuin #9½, joten se sopii pienikätiselle paremmin. #60½ on siis jonkin verran monipuolisempi, mutta myös kalliimpi erityisesti käytettynä.

#9½ on kompromissi päätypuun höyläyksen ja suoran pinnan puhdistamisen välillä. Se kelpaa erinomaisesti oksankohtien ja muiden rösöjen puhdistamiseen tarvittaessa silityshöylän jälkeen. Siitä on myös tarvittaessa pieneksi silityshöyläksi jos esim. se talon isompi höylä on #5-kokoinen penkkihöylä.

Samat kommentit koskevat yhtä lailla muita näiden höylien kehitelmiä. Jos on ihan pakko valita vain yksi höylä, niin voisin kallistua kapeamman mutta vähän monipuolisemman #60½:n puoleen. Siihen voisi ajatella ostavansa toisen terän, jolloin terää vaihtamalla toisen terän voi pitää hyvin jyrkkänä päätypuuta varten ja toisen tylpempänä tasaisille pinnoille, jolloin saisi molempien höylien parhaat puolet. Tästä suosituksesta huolimatta on todettava, että #9½:n teräkulmalla olevat höylät ovat huomattavan paljon yleisempiä käytettyinä, eli aikaisemmin valinta on kohdistunut hyvin usein niihin.

Näitä höyliä löytyy laajin valikoima. Huonommat ja viimeistelemättömimmät ovat ja joukko halpamerkkejä, Stanley, Anant ja hiukan parempana Record. Näistä paras on Record, mutta sekään ei erityisen hyvä.

Lie-Nielsen tekee erittäin laadukkaita höyliä paranneltujen Stanleyn mallien tiimoilta ja kanadalainen Veritas tekee omia, modernimmin muotoiltuja höyliä. Kumpi vain näistä on erittäin hyvä valinta.

Kuva 4: säätyväkitaisia Stanleyn höyliä. 1 ja 2, #18; 3, #19 ja 4 #65. Tämän tyypin höylät eivät ole kovin yleisiä, mutta olen tykästynyt niiden käteensopivuuteen. Yleisemmissä malleissa #18 vastaisi 9½:ta ja #65 #60½:ta. Säädöt ja mekanismit ovat samat näissä, vain teränpidin on muotoiltu kämmeneen sopivammaksi.




Sovitustyöhön käytettävät pikkuhöylät

Detaljien viimeistelyyn kuuluu myös erilaisten kyntteiden ja olakkeiden viimeistely. Tätä varten on olemassa paljon erilaisia pienempiä ja isompia höyliä.

Nokkahöylät

Nokkahöyläksi kutsutaan mitä hyvänsä höylää jonka terän etupuolella on vain hyvin lyhyt pätkä höylänpohjaa, jolloin höylällä pääsee hienosti lähes nurkkiin asti. Toisinaan nokkahöylissä on myös irrotettava kärkiosa, jolloin koko etuosan saa pois ja terä ylettyy ihan nurkkaan. Tämä toiminto ei ole välttämätön, mutta hyvin kätevä esim. vanhojen ikkunanpokien kittiurien puhdistushöyläyksessä.

Veritas ja Clifton tekevät vielä näitä höyliä.

Kuva 5: Nokkahöyliä. Ylinnä kiinteänokkainen Edvard Preston 1800-luvun lopulta, sitten Record 60-luvulta ja alinna Stanleyn #75 sodanjälkeiseltä ajalta.



Simssihöylät

Simssihöyliä käsitellään tarkemmin jäljempänä omassa osiossaan, mutta niistäkin on olemassa erityisiä viimeistelymalleja. Näillä ei useinkaan ole tarkoitus höylätä koko simssiä tai muuta olaketta valmiiksi, vaan viimeistellä ja putsata esim. sahaamalla tehty simssi (vaikkapa tappiliitoksen olka).

Näitä höyliä löytyy metallirunkoisina mm. Lie-Nielseniltä ja Cliftonilta. Molemmat perustuvat erinomaiseen alun perin E. Prestonin höylään. Record osti Prestonin 30-luvulla ja Record teki samaa mallia vuosikymmeniä, joten höylämalli on monelle tuttu juuri Recordina. Myös Veritas valmistaa omia, modernimpia mallejaan. Myös puisia simssihöyliä löytyy ilahduttavan paljon, mm. HNT Gordon, ECE, Ulmia ja monet pienet infill-höylien valmistajat, jotka rakentavat yksittäiskappaleita.

Kuva 6: Viimeistelysimssihöyliä. Edessä E. Prestonin nokkamallinen simssi, sitten pieni "vaununtekijän simssi", sen jälkeen puoli tuumaa leveä viimeistelysimssi ja taaimpana simssihöylä jossa on kaksoisterä ja säädettävä kita.




Syrjähöylä

Tätä olen nähnyt kutusttavan kirjallisuudessa myös nimillä kyntteensyrjähöylä tai reunahöylä. Tämä on jo harvinaisempi tapaus, mutta erityisen hyödyllinen silloin jos puuhun höylätyn tai sahatun uran leveyttä pitää säätää. Toinen hyvin yleinen käyttötarkoitus on ollut pitkien lohenpyrstöurien sovittaminen toisiinsa. Tällaisia pitkiä lohenpyrstöjä käytettiin yleisesti huonekalunvalmistuksessa, esim. sitomaan piirongin sivut ja kansi toisiinsa.

Näitäkin höyliä on montaa eri mallia, tyypillistä näille on, että höylässä pitää olla kaksi terää, toinen uran oikeaa ja toinen vasenta reunaa varten. Terät voivat olla joko höylän eri puolilla tai höylän molemmissa päissä.

Sekä Veritas että Lie-Nielsen tekevät omaa versiotaan höylästä. Myös Kuntzilla on pari kopiota vanhoista Stanleyn höylistä.




Siklihöylä

Stanleyn siklihöylä #80 sekoitetaan helposti kavahöylään, mutta todellisuudessa se on aivan toinen laite. Höylään on asennettu siklinterä, jolloin sillä voidaan siklata kiharainen tai muuten vaikeasti höylättävä pinta erittäin sileäksi. Tämä käy toki irtosikleilläkin, mutta höylään asennettuna pinnasta tulee suora ja käyttö on paljon helpompaa. Siklihöyliä on myös penkkihöylän mallisina isompina malleina. Niitä valmistavat Kuntz, Veritas ja Lie-Nielsen

Kuva 7: Päällisin puolin höylä näyttää leveäpohjaiselta kavahöylältä...
Kuva 8: ...mutta höylää työnnetään "takaperin", eli kuvassa vasemmalta oikealle niin että sikliksi terotettu terä kaapii pintaa kuten normaalisti siklatessa.




Pekka