Päävalikko
Olet täällä
Parvekkeen ja ovikatoksen rakentelua
Su, 04/10/2009 - 17:37 — Pekka Huhta
Parvekeprojekti tuli tuossa "kesäprojekteissa" esiteltyä, mutta kun prosessista on tullut otettua pirusti kuvia, niin tykkäsin että kerron vähän yksityiskohdistakin. Varsinkin, kun nämä on juuri sitä perinteisintä puutyötä ja liitostekniikkaa, jolla asiat minusta kuuluu tehdä. Nämä voi tehdä naulaamalla - edellinenkin parvekkeenraasku oli naulattu kasaan - mutta minusta tällä tavalla saadaan parempi, kauniimpi ja kestävämpi lopputulos.
Kunnostetun ulko-oven päälle rakennettu lippa tuli tehtyä samalla estetiikalla ja rakenteilla. Kun siitä tuli sekä ulkonäöltään että rakenteiltaan selkeä pari parvekkeelle, niin sen rakentaminen on kirjoitettu tähän ikään kuin päällekkäin parvekkeen kanssa.
Partsin palaset tehtiin samoista paksuista parruista kuin moni muukin tämän talon "korjauspala". Ne ovat saman ison kartanon kattoparruja, joista tähän taloon on aikanaan tehty muitakin osia. Pihasauna oli tehty jämäparruista, ja kun se purettiin naapurin talon alta niin mulle jäi sopiva hivakka parruja talteen.
Valitsin parruista ehjimmät ja halkeilemattomimmat. Sen päälle kavensin parruja aina eniten halkeilleelta puolelta, niin että parruihin ei jäänyt halkeamia, jotka olisivat keränneet vettä. Halkeamat laitoin aina niin päin että sadevesi ei kerry niihin. Mun käsisirkkeli uppoaa vain 75 mm suoraan puuhun, niin että jouduin halkaisemaan loput taltoilla ja kirveenterillä kiilaamalla. Pinnat höylättiin tietty käsihöylällä tasaan.
Tein mallit sekä seinään upotettavan parrun päästä että kaidepylvään yläpäästä ihan sen takia että oli helpompi hahmottaa osat pikkupalaan sen sijaan että olisi tyrinyt koko parrun. Ja samalla oli helppo sovittaa kaikki seinään tulevat palat tuon tyngän päähän sen sijaan että olisi vintannut joka kerta koko parrun ylös. Jokaiseen parruun tuli vähän erilainen sovitus ja tynkään saattoi tehdä muutoksia jokaista varten. Samalla tavalla kaidetolpan yläpään sai hahmotettua nätiksi.
Parvekkeen "hirsipuihin" ja vinotukiin tuli viisteet nurkkaan keventämään ilmettä. Silmä on siitä vekkuli kapistus että se hahmottaa vain pinnan; jos parrun kylkipinta on nurkastaan viistetty, niin se näyttää silmälle yhä suunnilleen sen korkuiselta kuin mitä se on viisteen reunaan asti. Veistin viisteet vetopuukolla, joka on miltei samanlainen työkalu kuin meikäläisittäin kaikille tuttu panttirauta, parkkuurauta, paitsi että siinä on kahvat poikittain ja terä on suora, eikä kaareva. Sillä saa veistettyä nuo viisteen päätteet kauniisti viiste alaspäin ja suoraa pintaa viiste ylöspäin. Jos puu on oksatonta ja suoraa niin tällä saa tehtyä viisteen loppuun asti edes höylällä viimeistelemättä, mutta oksankohdat pitää melkein aina viimeistellä höylällä.
Vaikka vinoreevan alareuna on viistetty 45 asteen kulmassa, niin yläreuna on viistetty keskelle asti ihan sen takia että muodostuu ikään kuin harjakatto, joka kaataa veden vinoreevan sivuja pitkin eikä uita sitä alas seinään.
Mallasin "hirsipuita" paikalleen ja hain oikeaa kulmaa vinotuille. Parru painoi sen verran, että oli soma roikottaa sitä köydestä paikallaan, olisi ollutkin pirunmoinen homma riepottaa parru paikalleen vain tikkailla kantaen. Yläkolmion ikkunasta oli helppo vetää talja parruun ja nostaa se ylös.
Liitin parvekkeen vinotukien päät tappiliitoksella vaakapuihin. Samalla tavalla liitin katoksen vinoreevan alapään koristelautaan. Tapin pää tulee valmiiksi sahaamalla, tarvittaessa tappia voi hiukan sovittaa upotukseen sopivaksi höyläämällä.
Itse upotus tulee helposti: ensin avataan taltalla ääriviivat, sitten upotustaltalla itse monttu ja viimeiseksi sitten sivujen viimeistely vaikkapa samoilla taltoilla, joilla työ aloitettiin. Katoksen pienempiin upotuksiin käytin japanilaisia upotustalttoja, jotka ovat verrattoman käteviä erilasten liitosten tekemisessä.
Vaikka tässä mennään vähän asioiden edelle, niin samoilla taltoilla oli helppo tehdä upotukset kaiteen säleiden päille kaidepuun alareunaan. Vaikka liitin kaidepuiden päät kaidetolppiin tappiliitoksilla, niin seinään niitä ei voinut samalla tapaa liittää. Tein siis porausmallineen kaidepuille niin että sain pari ruuvia kiinni runkoon. Porasin mallineella ensin pitkällä 6 mm terällä ruuvin reiän ja sitten 12 mm terällä upotuksen ruuville. Ameriikanmurteella tämmöinen ruuvaus on "pocket hole screw", ja sille myydään sikahintaisia ohjareita. Kiitokset Kotiverstaan Hanskille ideasta tuon ohjarin suhteen, pummasin idean tähän.
Parvekkeen kokoaminen olikin sitten melko yksinkertainen toimitus. Maalaamisissa meni jonkin aikaa, varsinkin, kun halusin maalata lavan puut kaksivärisiksi. Käsin rajaamalla hommaan meni melko tavalla aikaa, mutta lopputuloskin on nätti.
Ikävä kyllä kaiteiden kasaamisesta ei ole kuvia, mutta kaidesäleiden yläpäät on tosiaan taltattu kaidepuiden alareunaan. Kaidepuiden päissä on samanlaiset tapit kuin vinotukien päissä, ja tappiliitokset on vielä varmistettu poraamalla 8 mm reikä liitoksesta läpi ja lyömällä siihen puutappi lukkosokaksi. Myös säleikön alareunassa olevat vaakarimat on upotettu kaidetolppiin.
”Hirsipuut” on kiinnitetty koloihinsa vahvoilla, kuumasinkityillä kulmaraudoilla. Vinotukien alapäät on ruuvattu seinähirsiin pitkillä kahdentoista millin vahvuisilla täkkipulteilla ja niiden kantojen päälle tuli peitetapit. Tärkeä juttu parrujen kiinnityksessä on myös tervapahvinen kaulus, joka pyrkii estämään, ettei parruja pitkin pääse vettä seinään. Sama seinälle nostettu tervapahvisuikale jatkuu myös lavan alle. Itse lavan puut ovat lehtikuusta, niin että niiden pitäisi kestää kohtuullisen hyvin.
Niinkuin kuvista näkyy, niin parveke pitää vielä maalata kokonaisena. Olin maalannut kaikki osat irtonaisina ja projekti on kestänyt niin pitkään, että maalipinnatkin ovat jo ehtineet likaantua puupinon päällä odottaessaan. Kaikki pinnat on ensin öljytty raa’alla pellavaöljyllä, pohjamaalattu sinkkivalkopohjamaalilla ja sitten maalattu pariin kertaan, viimeinen viimeistelykerros puuttuu vielä.
Katoksen detaljeissa oli vain pari erilaista liitosta: kattoniskat tulivat kiinni pystylautaan lohenpyrstöllä ja vinotuen yläpäässä oli vain yksinkertainen lapa- eli litsiliitos.
Halusin katoksen tuista yhtenäisen kokonaisuuden, jotta sain kasattua koko laitoksen valmiiksi ja nostettua sen yhtenäisenä paikalleen. Valmiit katoksen tuet pysyivät kasassa pelkillä liitoksilla, mutta varmistin ne liimaamalla ja lyömällä pari pientä naulaa litsiliitoksesta läpi.
Katoksesta tuli niin siro, etten halunnut siihen erillistä räystäskourua pilaamaan linjoja. Siksi tein katoksen etureunaan jalkarännin, joka ajaa samaa asiaa paljon elegantimmin. Huovituksen jälkeen ei sitten tarvinnutkaan tehdä muuta kuin nostaa katos paikalleen seinälle.
Tällainen projekti tällä kertaa.
Pekka
Parvekeprojekti tuli tuossa "kesäprojekteissa" esiteltyä, mutta kun prosessista on tullut otettua pirusti kuvia, niin tykkäsin että kerron vähän yksityiskohdistakin. Varsinkin, kun nämä on juuri sitä perinteisintä puutyötä ja liitostekniikkaa, jolla asiat minusta kuuluu tehdä. Nämä voi tehdä naulaamalla - edellinenkin parvekkeenraasku oli naulattu kasaan - mutta minusta tällä tavalla saadaan parempi, kauniimpi ja kestävämpi lopputulos.
Kunnostetun ulko-oven päälle rakennettu lippa tuli tehtyä samalla estetiikalla ja rakenteilla. Kun siitä tuli sekä ulkonäöltään että rakenteiltaan selkeä pari parvekkeelle, niin sen rakentaminen on kirjoitettu tähän ikään kuin päällekkäin parvekkeen kanssa.
Partsin palaset tehtiin samoista paksuista parruista kuin moni muukin tämän talon "korjauspala". Ne ovat saman ison kartanon kattoparruja, joista tähän taloon on aikanaan tehty muitakin osia. Pihasauna oli tehty jämäparruista, ja kun se purettiin naapurin talon alta niin mulle jäi sopiva hivakka parruja talteen.
Valitsin parruista ehjimmät ja halkeilemattomimmat. Sen päälle kavensin parruja aina eniten halkeilleelta puolelta, niin että parruihin ei jäänyt halkeamia, jotka olisivat keränneet vettä. Halkeamat laitoin aina niin päin että sadevesi ei kerry niihin. Mun käsisirkkeli uppoaa vain 75 mm suoraan puuhun, niin että jouduin halkaisemaan loput taltoilla ja kirveenterillä kiilaamalla. Pinnat höylättiin tietty käsihöylällä tasaan.
Tein mallit sekä seinään upotettavan parrun päästä että kaidepylvään yläpäästä ihan sen takia että oli helpompi hahmottaa osat pikkupalaan sen sijaan että olisi tyrinyt koko parrun. Ja samalla oli helppo sovittaa kaikki seinään tulevat palat tuon tyngän päähän sen sijaan että olisi vintannut joka kerta koko parrun ylös. Jokaiseen parruun tuli vähän erilainen sovitus ja tynkään saattoi tehdä muutoksia jokaista varten. Samalla tavalla kaidetolpan yläpään sai hahmotettua nätiksi.
Parvekkeen "hirsipuihin" ja vinotukiin tuli viisteet nurkkaan keventämään ilmettä. Silmä on siitä vekkuli kapistus että se hahmottaa vain pinnan; jos parrun kylkipinta on nurkastaan viistetty, niin se näyttää silmälle yhä suunnilleen sen korkuiselta kuin mitä se on viisteen reunaan asti. Veistin viisteet vetopuukolla, joka on miltei samanlainen työkalu kuin meikäläisittäin kaikille tuttu panttirauta, parkkuurauta, paitsi että siinä on kahvat poikittain ja terä on suora, eikä kaareva. Sillä saa veistettyä nuo viisteen päätteet kauniisti viiste alaspäin ja suoraa pintaa viiste ylöspäin. Jos puu on oksatonta ja suoraa niin tällä saa tehtyä viisteen loppuun asti edes höylällä viimeistelemättä, mutta oksankohdat pitää melkein aina viimeistellä höylällä.
Vaikka vinoreevan alareuna on viistetty 45 asteen kulmassa, niin yläreuna on viistetty keskelle asti ihan sen takia että muodostuu ikään kuin harjakatto, joka kaataa veden vinoreevan sivuja pitkin eikä uita sitä alas seinään.
Mallasin "hirsipuita" paikalleen ja hain oikeaa kulmaa vinotuille. Parru painoi sen verran, että oli soma roikottaa sitä köydestä paikallaan, olisi ollutkin pirunmoinen homma riepottaa parru paikalleen vain tikkailla kantaen. Yläkolmion ikkunasta oli helppo vetää talja parruun ja nostaa se ylös.
Liitin parvekkeen vinotukien päät tappiliitoksella vaakapuihin. Samalla tavalla liitin katoksen vinoreevan alapään koristelautaan. Tapin pää tulee valmiiksi sahaamalla, tarvittaessa tappia voi hiukan sovittaa upotukseen sopivaksi höyläämällä.
Itse upotus tulee helposti: ensin avataan taltalla ääriviivat, sitten upotustaltalla itse monttu ja viimeiseksi sitten sivujen viimeistely vaikkapa samoilla taltoilla, joilla työ aloitettiin. Katoksen pienempiin upotuksiin käytin japanilaisia upotustalttoja, jotka ovat verrattoman käteviä erilasten liitosten tekemisessä.
Vaikka tässä mennään vähän asioiden edelle, niin samoilla taltoilla oli helppo tehdä upotukset kaiteen säleiden päille kaidepuun alareunaan. Vaikka liitin kaidepuiden päät kaidetolppiin tappiliitoksilla, niin seinään niitä ei voinut samalla tapaa liittää. Tein siis porausmallineen kaidepuille niin että sain pari ruuvia kiinni runkoon. Porasin mallineella ensin pitkällä 6 mm terällä ruuvin reiän ja sitten 12 mm terällä upotuksen ruuville. Ameriikanmurteella tämmöinen ruuvaus on "pocket hole screw", ja sille myydään sikahintaisia ohjareita. Kiitokset Kotiverstaan Hanskille ideasta tuon ohjarin suhteen, pummasin idean tähän.
Parvekkeen kokoaminen olikin sitten melko yksinkertainen toimitus. Maalaamisissa meni jonkin aikaa, varsinkin, kun halusin maalata lavan puut kaksivärisiksi. Käsin rajaamalla hommaan meni melko tavalla aikaa, mutta lopputuloskin on nätti.
Ikävä kyllä kaiteiden kasaamisesta ei ole kuvia, mutta kaidesäleiden yläpäät on tosiaan taltattu kaidepuiden alareunaan. Kaidepuiden päissä on samanlaiset tapit kuin vinotukien päissä, ja tappiliitokset on vielä varmistettu poraamalla 8 mm reikä liitoksesta läpi ja lyömällä siihen puutappi lukkosokaksi. Myös säleikön alareunassa olevat vaakarimat on upotettu kaidetolppiin.
”Hirsipuut” on kiinnitetty koloihinsa vahvoilla, kuumasinkityillä kulmaraudoilla. Vinotukien alapäät on ruuvattu seinähirsiin pitkillä kahdentoista millin vahvuisilla täkkipulteilla ja niiden kantojen päälle tuli peitetapit. Tärkeä juttu parrujen kiinnityksessä on myös tervapahvinen kaulus, joka pyrkii estämään, ettei parruja pitkin pääse vettä seinään. Sama seinälle nostettu tervapahvisuikale jatkuu myös lavan alle. Itse lavan puut ovat lehtikuusta, niin että niiden pitäisi kestää kohtuullisen hyvin.
Niinkuin kuvista näkyy, niin parveke pitää vielä maalata kokonaisena. Olin maalannut kaikki osat irtonaisina ja projekti on kestänyt niin pitkään, että maalipinnatkin ovat jo ehtineet likaantua puupinon päällä odottaessaan. Kaikki pinnat on ensin öljytty raa’alla pellavaöljyllä, pohjamaalattu sinkkivalkopohjamaalilla ja sitten maalattu pariin kertaan, viimeinen viimeistelykerros puuttuu vielä.
Katoksen detaljeissa oli vain pari erilaista liitosta: kattoniskat tulivat kiinni pystylautaan lohenpyrstöllä ja vinotuen yläpäässä oli vain yksinkertainen lapa- eli litsiliitos.
Halusin katoksen tuista yhtenäisen kokonaisuuden, jotta sain kasattua koko laitoksen valmiiksi ja nostettua sen yhtenäisenä paikalleen. Valmiit katoksen tuet pysyivät kasassa pelkillä liitoksilla, mutta varmistin ne liimaamalla ja lyömällä pari pientä naulaa litsiliitoksesta läpi.
Katoksesta tuli niin siro, etten halunnut siihen erillistä räystäskourua pilaamaan linjoja. Siksi tein katoksen etureunaan jalkarännin, joka ajaa samaa asiaa paljon elegantimmin. Huovituksen jälkeen ei sitten tarvinnutkaan tehdä muuta kuin nostaa katos paikalleen seinälle.
Tällainen projekti tällä kertaa.
Pekka