Päävalikko
Olet täällä
Alasimen tuunausta
Pe, 18/12/2009 - 15:56 — Pekka Huhta
Tähän asti alasimenani on toiminut valurautainen laakerinrunko, jonka
ylösalaisin käännetyn pohjan päällä nyt on saanut taottua sen mitä on
takonut. Sanomattakin on selvää että alasimen pinta oli möykyillä ja
montuilla, eivätkä pohjassa olevat kiinnitysreiät auttaneet asiaa
yhtään.
Minulle tarjottiin 15 mm paksuja kelaleikkurin teriä johonkin teräkäyttöön. Kelaleikkuri on vekotin, jolla leikataan isoista teräslevyrullista arkkeja, ja nämä terät oli terotettu liian pieniksi alkuperäiskäyttöönsä.
No, höylänteriksihän 15 mm paksu plootu on aika tavalla liian paksua, mutta mietin että ei hyvää tavaraa saa haaskiin päästää. Onneksi samassa pajassa oli myös vesileikkuri, ja vähän aikaa mietittyäni totesin että tässä taitaa olla mun alasimen pinnat.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy se alkuperäinen "alasin". Olen sen ruuvannut noilla pystyssä olevilla ruuveilla hakkuupölkyn päähän aina alasinta tarvitessani. Vieressä on kaksi uutta pintapalaa.
Vaihdoin ohuen koivukalikasta tehdyn alustan 50 mm paksuun tammiseen alustaan, johon pulttasin alasimen M16 läpipulteilla. Toisessa kuvassa näkyvät kiinnityspulttien yläpäiden upotukset lirautin täyteen epoksia että pultteja voi kiristää alapuolelta ilman että pultti pyörii tyhjää. Samaten porasin alasimen kanteen sopivat reiät M10 kierteitä varten. Niihin tuli M10 kierteet läpi asti.
Tässä välissä jouduin myös lämpökäsittelemään uudet kansipalat. Ainoa niistä tietämäni materiaalitieto oli, että terien kovuus on HRC 62. Niin kovina niistä olisi voinut säröillä paloja takoessa, niin että halusin niistä vähän pehmeämmät. Ei ollut hajuakaan että mitä materiaalia palat oli, mutta kovaa se oli niin että soi, viila ei purrut ja vasaralla pintapalan nurkkaan napauttaessa vasaran lyöntipintaan tuli monttu. Työkaluterästä se silti oli, ja niissä on korkeat päästölämpötilat.
Lämmitin yläkerran uunin, odottelin että hiillos on tyystin kylmä. Jos ei ole tietoa raudasta, niin eipä ole tietoa uunin lämmöstäkään.
Otin ämpärillisen vanhaa tuhkaa, kaadoin sen uuniin, lisäsin osat ja odotin aamuun. Lopputuloksena viila juuri ja juuri puree alasimen pintaa, eli ainakin ne jonkun verran pehmeni.
Hioin porakoneeseen kiinnitettävällä hiomakivellä jokaisen reiän suulle upotuksen niittausta varten. Huomaa myös esteettisesti lipsahdellut työnjälki.
Sen jälkeen kiersin valurautarungon reikiin M10 pultit, katkaisin ne noin 5 mm alasimenpinnan yläpuolelta ja hakkasin ne pajavasaralla littaan niin että pultin yläpää täytti kansipalaan tehdyn upotuksen. Samalla pyöristin isolla rälläkällä myös höylänsarven yläpinnan sopivalle kaarelle, niin että siinä saa nyt jollain tarkkuudella ympyränkaarta taottua.
Tässä kuvassa myös tamminen aluspalikka on käsitelty. Koska tammi mustuu joka tapauksessa raudan kanssa tekemisiin joutuessaan, niin ajattelin tehdä mustauksen valmiiksi. Otin valuraudan poraamisesta syntyneet lastut, uitin niitä muutaman tunnin etikassa ja sivelin sitten etikkaa tammelle. Näin saa aikaan upean syvänmustan pinnan tammeen.
Viimeisessä kuvassa alasin valmiina, tässä myös sarvessa ollut niitinreikä on niitattu kiinni ja viimeistelty. Tammi ja vanha valurauta-alusta on öljytty pellavaöljyllä, niin että niistäkin tuli siistin näköiset.
Tämmöinen sihistys tällä kertaa. Itse alasin on reilu 15 kg painoinen, tammenkalikka siihen kilon verran päälle. Alasimen sarvi ei välttämättä kestä lyödä valtavan isolla lekalla päälle, mutta kyllä se semmoiset taonnat kestää joita 15 kg alasimella tehdään. Ja pinta kestää kulumatta montuille.
Pekka
Minulle tarjottiin 15 mm paksuja kelaleikkurin teriä johonkin teräkäyttöön. Kelaleikkuri on vekotin, jolla leikataan isoista teräslevyrullista arkkeja, ja nämä terät oli terotettu liian pieniksi alkuperäiskäyttöönsä.
No, höylänteriksihän 15 mm paksu plootu on aika tavalla liian paksua, mutta mietin että ei hyvää tavaraa saa haaskiin päästää. Onneksi samassa pajassa oli myös vesileikkuri, ja vähän aikaa mietittyäni totesin että tässä taitaa olla mun alasimen pinnat.
Ensimmäisessä kuvassa näkyy se alkuperäinen "alasin". Olen sen ruuvannut noilla pystyssä olevilla ruuveilla hakkuupölkyn päähän aina alasinta tarvitessani. Vieressä on kaksi uutta pintapalaa.
Vaihdoin ohuen koivukalikasta tehdyn alustan 50 mm paksuun tammiseen alustaan, johon pulttasin alasimen M16 läpipulteilla. Toisessa kuvassa näkyvät kiinnityspulttien yläpäiden upotukset lirautin täyteen epoksia että pultteja voi kiristää alapuolelta ilman että pultti pyörii tyhjää. Samaten porasin alasimen kanteen sopivat reiät M10 kierteitä varten. Niihin tuli M10 kierteet läpi asti.
Tässä välissä jouduin myös lämpökäsittelemään uudet kansipalat. Ainoa niistä tietämäni materiaalitieto oli, että terien kovuus on HRC 62. Niin kovina niistä olisi voinut säröillä paloja takoessa, niin että halusin niistä vähän pehmeämmät. Ei ollut hajuakaan että mitä materiaalia palat oli, mutta kovaa se oli niin että soi, viila ei purrut ja vasaralla pintapalan nurkkaan napauttaessa vasaran lyöntipintaan tuli monttu. Työkaluterästä se silti oli, ja niissä on korkeat päästölämpötilat.
Lämmitin yläkerran uunin, odottelin että hiillos on tyystin kylmä. Jos ei ole tietoa raudasta, niin eipä ole tietoa uunin lämmöstäkään.
Otin ämpärillisen vanhaa tuhkaa, kaadoin sen uuniin, lisäsin osat ja odotin aamuun. Lopputuloksena viila juuri ja juuri puree alasimen pintaa, eli ainakin ne jonkun verran pehmeni.
Hioin porakoneeseen kiinnitettävällä hiomakivellä jokaisen reiän suulle upotuksen niittausta varten. Huomaa myös esteettisesti lipsahdellut työnjälki.
Sen jälkeen kiersin valurautarungon reikiin M10 pultit, katkaisin ne noin 5 mm alasimenpinnan yläpuolelta ja hakkasin ne pajavasaralla littaan niin että pultin yläpää täytti kansipalaan tehdyn upotuksen. Samalla pyöristin isolla rälläkällä myös höylänsarven yläpinnan sopivalle kaarelle, niin että siinä saa nyt jollain tarkkuudella ympyränkaarta taottua.
Tässä kuvassa myös tamminen aluspalikka on käsitelty. Koska tammi mustuu joka tapauksessa raudan kanssa tekemisiin joutuessaan, niin ajattelin tehdä mustauksen valmiiksi. Otin valuraudan poraamisesta syntyneet lastut, uitin niitä muutaman tunnin etikassa ja sivelin sitten etikkaa tammelle. Näin saa aikaan upean syvänmustan pinnan tammeen.
Viimeisessä kuvassa alasin valmiina, tässä myös sarvessa ollut niitinreikä on niitattu kiinni ja viimeistelty. Tammi ja vanha valurauta-alusta on öljytty pellavaöljyllä, niin että niistäkin tuli siistin näköiset.
Tämmöinen sihistys tällä kertaa. Itse alasin on reilu 15 kg painoinen, tammenkalikka siihen kilon verran päälle. Alasimen sarvi ei välttämättä kestä lyödä valtavan isolla lekalla päälle, mutta kyllä se semmoiset taonnat kestää joita 15 kg alasimella tehdään. Ja pinta kestää kulumatta montuille.
Pekka