Yritin etsiskellä piirustuksia hyvin pieneen jollaan purjevenettämme Exocetiä varten.Verkosta ei löytynyt mitän käyttökelpoista ja muutkaan käytettävissä olevat arkistot antoivat yhtä laihoja tuloksia. Jollaa tarvitaan vain sadan metrin matkaan rannasta poijulle ja Manta on reilu viisimetrisenä vähän suuri rantautumisjollaksi. Jollan piti olla hyvin pieni, jotta sitä viitsii tarvittaessa hinata jo valmiiksi hitaan Exocetin perässä.

Puuveneen elinehtona on kunnollinen ja huolellinen kyllästys. Kyllästettäessä puun pintasolukko täytetään öljyllä, joka kuivuu puuhun ja lisää sen kosteuden- ja lahonkestoa merkittävästi. Aloitetaan kyllästämiseen tutustuminen pienellä tietoiskulla puusta ja puun rakenteesta.

Perustietoutta puusta

Vanhan veneen pohjassa on usein jos jonkinlaista pikkuvikaa. Saumat vuotavat ainakin keväällä ja saattaapa jokunen lautakin olla halki. Seuraavassa vähän pohdintaa halkeamien ja vuotavien saumojen korjauksista.

Haljenneet laudat

Vanhaa venettä korjatessa tulee usein vastaan tarve korvata jokin vanha osa uudella, uusista materiaaleista tehdyllä. Pronssiruuvit ovat kiven alla, messinkiruuvien laadusta ei voi koskaan olla varma ja kauppias tarjoaa vain ruostumattomia levyruuveja veneenkunnostukseen. Mitä tehdä?

Vanhan puuveneen lasikuidutus on valitettavan lopullinen menetelmä, josta ei ole enää paluuta. Perinteiset korjaukset voi aina uusia jos korjaus menee pieleen, mutta lasikuidutettu vene on siinä mielessä "huoltovapaa", että sitä ei pysty huoltamaan ja lahoja paikkoja ei pysty enää yleensä korjaamaan, kun kaikki on koteloitu lasikuidulla.

Kun puuvene on ollut huushollissa vuosia, niin kevään vesillelaskuun ei enää tarvitse liittyä mitään ihmeellistä dramatiikkaa. Sen sijaan vuosia maissa lojunut rantahylky - usein vielä omistajansa ensimmäinen puuvene - saattaa olla aivan toinen juttu.

Ensitöikseen pitkään kuivilla ollut vene kunnostetaan, kyllästetään, maalataan, lakataan. Katsotaan miltä pohja näyttää. Tässä vaiheessa kittilasta pidetään kiltisti taskussa ja purkki kiinni. Aloitetaan turvotuksella, koska puu on rutikuivaa.

Keiteleen kaunotar on vanhempieni mökkivene, itseni ikäinen savolais-keskisuomalainen soutuvene. Se on ensikosketukseni veneisiin ja samalla vene, jonka vierellä oppi ettei kevät ole mitään ilman tervantuoksua ja kevätkulotusten savua ilmassa.

Suomalaiseksi soutuveneeksi vene on melko tavalla pitkä, reilusti yli viisi metriä. Verrattuna etualalla olevaan muovilusikkaan sillä soutaminen on taivaallista.

Sihistin. Mikä juttu tää nyt taas on?

Rauni Kivilinna kirjoitti joskus 60-luvulla lastenkirjan, jonka nimi oli sihistin. Siinä oli mies, joka vuoleskeli talven ratoksi kaikenlaista mahdotonta. Puukko vuoli ja nakersi ja etsi puun syytä. Teki käkkäräistä lastua ja silitteli puun pintaa. Ja ovesta tuli ihmisiä sisään sanomaan että eihän tuosta tule mitään, anna se mulle niin näytän mallia miten siitä saadaan kunnollinen kippo. Tossahan on kolme korvaakin eikä siinä pysy vesi millään.