Keräilen ja kunnostan vanhoja työkaluja sikäli kun muilta puutöiltä ehdin. Yli jää sellaisiakin työkaluja jotka eivät päädy omaan hyllyyn, ja tälle sivulle on kerätty ylimääräiseksi jääneitä kapineita myyntiin.

Olen jo pitkään halunnut pienen olkahöylän, semmoisen jolla voi trimmata nurkkia liitoksissa ja profiileja höylätessä. Sopivaa ei ole sattunut vastaan. Lie-Nielsenilläkin olisi ollut muutama versio, mutta jotenkin uudet höylät ei jaksa sytyttää. Ja vanhat oli joko liian rupisia, liian kalliita tai molempia.

Päätin sitten rakentaa höylän itse. Vanhoissa ei ole yleensä ollut säädettävää kitaa, mutta semmoisenkin oikeastaan halusin höylääni.

Hyvää pensseliä kannattaa varjella, sellainen maksaa saman verran kuin pikkupurkki maalia tai lakkaa. Pensselin huoltoon kannattaa siis laittaa vähän aikaa ja ajatusta. Vanhaan aikaan maalarien suhtautumisessa pensseleihin oli samanlaisia ammattisalaisuuden piirteitä kuin monien muidenkin ammattilaisten konsteissa ja konstailuissa.

Järjestin kimppatilauksen Lie-Nielsenin tehtaalta amerikasta ja uteliaana ihmisenä auoin kaikkien höyläpaketit pika-arvioita varten. Kun kyse oli lainakamppeista niin en ruvennut työkaluja sen enempää tuunaamaan ja testaamaan, mutta alla lyhyet arviot ja kuvat työkaluista.

Liitukittiä kysytään niin usein, että kirjoitetaan nyt sitten siitä juttu.

Kitti tehdään sekoittamalla liitujauhoa tilkkaan pellavaöljyä tai vernissaa, kunnes saadaan kova, kiinteä kitti. Pellavaöljyä käytetään kittiin joka tulee esim. puuosien sovittamiseen toisiinsa tai helojen petaamiseen ja vernissaa sitten veneen niitinreikiin, ikkunoiden kittaamiseen ja muuhun vastavaan. Vanhojen ikkunoiden lasitukseen pitää käyttää vernissakittiä, raaka öljy kuivuu siihen liian hitaasti.

Rimalattia ilmestyi jo kylpyhuoneen ensimmäisiin luonnoksiin. En edes muista että mistä idea pulpahti alunperin. Toisaalta puuveneiden kanssa pitkään touhunneena en oikeastaan ihmettele että rimakansi tulee mieleen jos miettii että ”minkäslaisen lattian voisin saada pitämään vettä”