Olet täällä

Lisää uusi kommentti

Teroitusvälineiden esittelyvideo

Teroitus on tärkein puutyötaito: et pysty tekemään kunnollista jälkeä tylsillä työkaluilla. Kun ostat työkalun, teroita se ennen kuin aloitat työnteon. Tänä päivänä edes parhaiden valmistajien työkalut eivät ole välttämättä käyttövalmiita.

 



Vesihiomapaperi

Kaikkein edullisimmin hyvän terän saa vesihiomapaperilla, lasilevyn tai muun suoran pinnan päällä. Märkä vesihiomapaperi pysyy paikallaan ilmankin liimaa, toiset liimaavat paperin ennen kastelemista irroitettavalla spray-tarraliimalla levyyn.

Pikkuteroitukset voi tehdä vaikka keittiön melamiinipöydällä, mutta teroittaessa syntyy ikävää sotkua joka tarttuu pöydän pintaan. Erillinen teroituslevy on hyvä ajatus. Lasilevy on paras koska se kestää vettä ja on takuusuora. Laminaattipintaiset lastulevyt tai metallilevytkin käyvät, mutta vaikkapa raaka MDF tahtoo turvota epätasaiseksi ajan mittaan.

Vesihiomapaperilla on muutama voittamaton etu, joiden takia sitä kannattaa välillä käyttää vaikka omistaisikin muita hiomakiviä tai ammattimaisempia teroituskapineita. Ensinnäkin paperia vaihtamalla saa käyttöönsä kaikki karkeusasteet perusteroituksesta peilikiiltoon ja toisekseen iso hiomapinta mahdollistaa erilaisten hiomatukien käytön ja toisaalta tekee myös teroituksesta nopeampaa, kun terää ei tarvitse nykyttää pienen kiven päällä.

Tällainen vesihiomapaperiviritys kannattaa itselleen laitella vaikka hioisikin pääasiassa kivellä. Ensinnä karkea perusteroitus on helppo tehdä paperilla ja toisekseen paljon käytetyn vesihiomakiven voi helposti oikaista lasilevynsuoraksi vesihiekkapaperilla.

Vesihiomapaperin isoin ongelma on sen suhteellinen kalleus paljon käytettäessä. Yhden hyvän kiven hinnalla ostaa toki paksun puntan paperia, mutta toisaalta kiven käyttöikä on aktiivikäytössäkin vuosia tai vuosikymmeniä.

Hiomakivet


Kiviä on montaa laatua, on luonnonkiveä, synteettistä kiveä, yhdistelmäkiviä jne. Jos hiomakiveä aikoo oikeasti käyttää terätyökalujen teroittamiseen, niin rautakaupoissa yleisimmin myytävät halvat ja pienet kahdella eri karkeudella olevat yhdistelmäkivet kannattaa jättääkin kauppaan. Ne ovat pieniä, kivikovia ja hyvin hidassyöntisiä, teroitus vie kohtuuttomasti aikaa.


Nykyisin yleisimmin myytävät laadukkaat kivet ovat japanilaisia synteettisiä vesikiviä.

Itse säilytän vesikiviä koko ajan vedessä. Näitä kiviä käyttäessä vettä pitää käyttää runsaasti ja kiveä pitäisi joka tapauksessa liottaa hetki ennen teroitusta vedessä ettei kaikki vesi imeydy hiottaessa kiveen. Vedessä säilytettäessä kivi on koko ajan käyttökunnossa.

Vesisäilytyksellä on varjopuolensakin. Osa japanilaisista kivistä on liimattu kahdesta eri karkeuden kivilevystä vedenkestävällä liimalla. Tämä liima saattaa pettää vesisäilytyksen aikana, mutta kivenpuolikkaat voi toisaalta liimata takaisin millä hyvänsä vedenkestävällä liimalla. Toinen haitta on, että kivet limoittuvat hiukan, mutta itse olen vain huuhtaissut kivet käytön jälkeen ja vaihtanut säilytysveden eikä limoittumisesta ole ollut sanottavaa haittaa. Kolmantena haittana on kivien hiukan nopeampi kuluminen, mutta toisaalta ahkerassa käytössä pidän silti tärkeämpänä sitä että kivet ovat koko ajan käyttökunnossa. Lisäksi hienoimmat kivet pehmenevät vedessä ja talttoja tai muita kapeita teriä teroittaessavedessä pehmennyt kivi haukkaa helposti ja kiven pintaan tulee koloja. Hienoimpia kiviä ei kannata säilyttää vedessä, vaan kostuttaa vain ennen käyttöä.


Öljykiviä myydään nykyisin yhä vähemmän, vaikka ne ovat olleet eurooppalaisittain käytetyimpiä. Suurin osa vanhoista käytetyistä kivistä on öljykiviä, ja ne ovat oikaisun jälkeen täysin käyttökelpoisia peruskiviä. Oikaisu on tärkeää, koska kieropintaisella kivellä tulee kiero terä. Viimeistelyyn tarkoitetut öljykivet ovat usein luonnonkiviä ja ne kestävät ikuisuuden, jos vain kiveä ei riko. Sekä "tekokivien" että luonnonkivien oikaisu on kova homma ja kiviä pitäisikin pyrkiä käyttämään mahdollisimman tasaisesti koko pinnaltaan. Kaikki kivet voi kuitenkin oikoa lasilla ja hiomapaperilla, tai ruokottomimmin kuluneet vaikka jopa tavallisen 30x30 cm betonilevyn päällä hinkkaamalla veden kanssa.

Kiven koko ja karkeus riippuu yleisimmin teroitettavista työkalusta. Höylien ja talttojen teroitus edellyttää melko isoa kiveä, jotta teräohjain mahtuu kivelle eikä teroittamisesta tule pientä nypytystä liian pienen kiven päässä. Yleisesti ottaen keskikarkea vesikivi (n. karkeutta 800) saa olla aika iso (vähintään 80 x 180 mm) kun sellaisen kerran ostaa. Sillä saa hyvän perusterän ja teroittaminen on nopeaa. Öljykivet ovat lähes aina 50 mm leveitä ja niidenkin pitäisi olla mielellään 200 mm pitkiä. Oikeaan teroitukseen 15 cm pitkä kivi on lelu.

Timangit

Timanttiteroittimet ovat uusinta huutoa tätä nykyä. 'Timanttikivi' irrottaa metallia terästä hyvin nopeasti, eli esim. perusteroitus käy näillä erittäin hyvin. Timanttiteroittimet pakkaavat olemaan hyvin kalliita. Rehellisyyden nimissä on sanottava että oma kokemukseni timanttiteroitusvehkeistä on vähäinen, joten en edes yritä niitä luokitella. Muistettava on kuitenkin, että sama kokorajoitus koskee myös niitä: tikkuaskin kokoisella lelulla ei höylänterää teroitella.Toinen muistettava asia on, että halpoja timanttiterottimia sietää karttaa, niistä onhuomattavan huonoja kokemuksia kun timangit rapisevat irti heti alkuunsa.

Smirgeli

Smirgeli on kyllä yksi niistä kapineista joita ei ikinä pitäisi käyttää terätyökalujen teroitukseen. Sitä voi käyttää jos terää pitää muokata radikaalisti (suuret lohkeamat, terän uudelleenmuotoilu), mutta smirglauksen jälkeen kunnon perusteroitus pitäisi silti tehdä tahkolla jotta lämmössä päästynyt terän osa tulisi hiottua pois.

Tärkein apuväline smirgeliä käyttäessä on vesikippo, jossa terää pitää jäähdyttää ahkerasti. Jos terän väri pääsee hiukankaan tummumaan, terä on tummuneelta alueelta auttamatta pilalla eikä pidä terävyyttään. Vaikkei värimuutosta tapahtuisikaan, niin terä saattaa silti pehmentyä jonkin verran.

Nauhahiomakone

Nauhalla on hiukan vähemmän helppo polttaa terää pilalle, mutta käy se silläkin. Jos pitää valita smirgelin ja nauhan väliltä niin valinta on ehdottomasti nauha. Nauhat toki ovat kalliita ja kuluvat terästä teroittaessa nopeasti, mutta hyviin puoliin kuuluu se, että nauhakarkeutta voi vaihtaa helposti ja yleensä vähänkin paremmissa hiomakoneissa myös nauhan nopeutta voi säätää sopivalle tasolle.

Nauhakin on vain perusteroitukseen, terä pitää silti aina viimeistellä kivellä, paperilla tai tahkolla. Ja vesikippoa pitää käyttää ahkerasti myös nauhalla teroittaessa.

Tahko

Tahko on lopultakin se oikea laite työkalujen teroittamiseen. Vedellä jäähdytettynä metallia voidaan työstää verrattain nopeasti ilman että se lämpenee pilalle. Hyvällä tahkolla voi viimeistellä terän erittäin hyväksi, mutta jos haluaa aivan erityisen hyvän terän niin viimeistely pitää silti tehdä käsin hiomalla. Heikompien smirgelitahkojen jäljiltä loppuhionta on syytä tehdä aina.

Tahkoon ei saa koskaan jättää vettä terotuksen jälkeen. Kivi pehmiää vesikipossa lojuessaan ja seuraavan kerran teroitettaessa se kuluu soikeaksi.

Perusterä tehdään tahkolla, mutta tahkon lisäksi on hyvä olla muutama hiomakivi. Jos terät teroittaa kerran hyvin tahkolla ja hioo kevyesti kivellä aina käytön jälkeen, ei terää tarvitse tahkota kenties vuosiin. Paljon käytetyt työkalut saa ahkeralla tahkoamisella kulumaan turhan nopeasti. Esim. taltoissa terän kärkiosa on karkaistu paljon kovemmaksi kuin sitkeä varsi ja on ihan mahdollista tahkota taltta niin lyhyeksi että kärjessä alkaa tulla pehmeämpi metalli esiin.

 


Ei ole väliä että millä teroitat. Tärkeintä on se, että teet sen, ja teet sen usein. Mitä useammin teroitat, sen vähemmän aikaa siihen menee. Terotus ei ole kilpavarustelua: tärkeintä on se että osaat tunnistaa että mikä on terävää ja mikä ei. Kaikki se muuttuu vuosien myötä: Et opi teroittamaan ennen kuin tiedät mikä on terävä, etkä opi sitä että mitä terävä oikeasti on ennen kun opit ensin terottamaan. Olet juuttunut kehään, joka antaa valtavasti jokaisen oppimiskokemuksen myötä. Ota se positiivisena kokemuksena: ei ole tarvetta liipata terää nahalla jos on vielä smirgelivaiheessa. Ja vaikka olisi jo edennyt pidemmälle, niin tekee hyvää miettiä että mitä on tekemässä ennen kuin siirtyy seuraavalle tasolle, seuraavaan karkeuteen, seuraavaan työtapaan.

Lohdutuksena tähän kierteeseen on se, että mitä paremmin tutustut teroittamiseen, sitä helpommalta puutyöt tuntuvat. Olen omalta kohdaltani todennut, että ei ole koskaan haittaa siitä että työkalut ovat "liian" teräviä. Huonokin työkalu muuttuu aivan toiseksi jos siinä on kunnollinen terä. Vain työ neuvoo oikean terävyyden kuhunkin hommaan.

Ja viimeisenä neuvona:  Nauti terästä, ja teroitusväliä venyttäessäsi muista kuinka hyvältä tuntuu tehdä sama asia terävällä työkalulla.


 

Tämän artikkelin tekstiyhteenveto on kirjoitettu jo muutama vuosi sitten Kotiverstas.comiin. Nyt liitetään joukkoon selventävä video eri työstömenetelmistä. Kiitokset Reko Turjalle ja Harri Ryynäselle kuvauksesta, editoinnista, valaistuksesta ja hyvästä seurasta.


Pekka

BBCode

  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • You may use these tags: [abbr], [acronym], [b], [center], [code], [color], [define], [font], [h1], [h2], [h3], [h4], [h5], [h6], [hr], [i], [img], [justify], [left], [list], [node], [php], [quote], [right], [s], [size], [sub], [sup], [u], [url], [wikipedia], [youtube], [ol], [ul], [table]
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.

Plain text

  • Ccfsmileys content filter.
  • HTML merkit ovat kiellettyjä.
  • Www-osoitteet ja email-osoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
By submitting this form, you accept the Mollom privacy policy.