Mantan runkotyöt

Köli oli lahonnut potkurinakselin kohdalta aivan ontoksi. Kun kölipuuhun naulattu korokepala poistettiin, sisällä oli yli kymmenen senttiä syvä ja reilun tuuman levyinen ontto tila, jossa oli puruksi lahonnutta puuta siellä täällä.

Kölistä veistettiin kaikki viallinen puu pois ja huomattiin että ohuimpaankin kohtaan jäi vielä yli tuuma ehjää puuta. Tässä vaiheessa tuli eteen kunnostusurakan vaikein päätös. Vaihtaako koko köli niinkuin kunnollinen korjaus edellyttäisi vai liimatako vain uutta puuta päälle. Koko kölin vaihto olisi edellyttänyt myös alimman lautaparin purkamista ja vaihtoa, joten päädyin liimaamaan uutta puuta vanhan päälle.

Tein liimapuupalkin tiiviistä sydänmännystä, liimana SP 106-epoksi. Mäntylankut palkkia varten sahasin TKK Puutekniikan Otaniemen sahalla. Höyläsin köliin viisteen, jonka pituus oli noin kaksi kertaa vahingoittuneen osan pituus. Uusi kölipala liimattiin kiinni epoksilla jossa oli täyteaineena puukuitua. Kiinnitys varmistettiin kolmella kierretangosta tehdyllä pultilla ja kölin peräpäähän kiinnitetyllä pannalla. Pantaan tehtiin vielä jatkopalat taaksepäin, tässä vaiheessa se oli vain liimauksen tukena.

Jälkiviisautena todettakoon, että liimapuupalkki olisi pitänyt tehdä resorsinolilla tai vastaavalla kunnon liimalla. Epoksi ei tahdo kestää massivistn rakenteiden rasituksia vesirajan alla ja palkin saumat irvistelevät siellä täällä.

Edellisessä kuvassa näkyy, että iso osa tervasta ja pohjamaalista oli jo poistettu. Itse asiassa tervan poisto oli koko urakan isotöisin osa. Tervaa lämmitettiin kaasupolttimella ja lämminnyt terva kaavittiin raudalla pois. Lämmin tahmea terva tarttui joka paikkaan ja aloimme uskoa että kynnenalusiamme ei saa koskaan puhtaaksi. Vene käännettiin oikein päin ja puhdistettiin myös sisäpuolelta.

Parraslistojen alta löytyi myös pahasti lahonnut ylin lauta. Lautaa jouduttiin vaihtamaan 120 cm:n matkalta. Höyläsin laudan muotoonsa ja taivutin sen paikoilleen. Ennen taivutusta lautaa haudottiin n. vuorokausi kylmässä vedessä, muutama tunti kuumassa vedessä ja se lämmitettiin ennen asennusta. Näin jälkikäteen voisin todeta että pienen höyrytyslaitteiston rakentaminen olisi varmasti helpottanut hommaa huomattavasti. Tuli taas opittua, että yhdessä paikassa oikaiseminen vain lisää hommia muualla.

Parraslistat höylättiin puolipyöreiksi ja päihinsä suippeneviksi. Veneessä on alun perin ollut tämän malliset listat, mutta suurin osa listoista oli vaihdettu neliskanttisesta rimoista höylättyihin listoihin, vain perässä oli siroa puolipyöreää listaa. Museovirastosta löytyi muutamia kuvia Larsmossa veistetyistä veneistä ja niissä kaikissa oli puolipyöreät parraslistat. Uudet partaat antoivat veneelle yllättävän erilaisen ilmeen kuin vanhat neliskanttiset.

Vene kyllästettiin huolellisesti. Kyllästykseen käytettiin seosta, jossa oli pellavaöljyä noin puolet ja Aspergol-kyllästettä toinen puoli. Aspergol on Teknos Oy:n lahonsuoja-aine, jossa on vaikuttavana aineena sinkkinaftenaattia. Kyllästettä käytettiin noin 25 litraa ja kyllästämiseen kului kaksi päivää. Ulkopuolelle laitettiin Hempelsin pohja- ja myrkkymaalit, koska lyijymönjää ei sillä hetkellä saatu. Nykyisin sitä myydään taas.

Ulkopuoli tervattiin lämmitetyllä hautatervalla. Sisäpuolen pintakäsittely syntyi kyllästämisen yhteydessä siten, että pellavaöljykyllästeeseen lisättiin kerta kerralta lisää tervaa, kunnes sitä oli joukossa noin kolmannes. Seos, jossa on kolmannes pellavaöljyä, tervaa ja tärpättiä on vanha tapa käsitellä veneitä. Seosta kutsutaan "Roslagenin mahongiksi" ruotsalaisen Roslagenin kalastajayhteisön mukaan ja se tekee kauniin hohtavan tahmaamattoman pinnan. Se kuivuu hyvissä olosuhteissa muutamissa tunneissa toisin kuin pelkkä terva jolla saattaa mennä viikkoja.

Ylläolevan kuvan etualalla ovat mastopuut osittain höylättyinä. Mastopuut käytiin kaatamassa Jämsästä tammikuun pakkasilla. Ne kuorittiin osittain ja jätettiin kuivumaan kevääseen asti. Kuvan ottamisen jälkeen ne höylättiin, niihin kiinnitettiin tarvittavat helat je ne vernissattiin.

Moottori on ilmajäähdytteinen nelitahtinen paikallismoottori. Samaa konetta on käytetty 50- ja 60-luvuilla mm. TVH:n täryttimien ja muiden vastaavien moottorina. Veneasennuksessa koneessa on pienempi öljypohja.

Koneessa olivat venttiilit pahasti palaneet joten purin koko yläkerran, hioin ja säädin venttiilit ja lopuksi maalasin koko koneen. Potkurin akseli on kiinteästi moottorissa kiinni, mikä tarkoittaa että vene liikkuu aina kun moottori käy, mikä vaatii rantautuessa ja ahtaissa satamissa hiukan tavallista enemmän ennakointia. Varaosia Bernard-moottoreihin myy vielä Agri-Market Turun tietämillä.

Potkurinakselin ja moottorin asennuksen jälkeen vene oli valmis vesillelaskuun. Kuvan opetus on, että tappi kannattaa laittaa paikoilleen ennen vesillelaskua, tässä peukaloni toimittaa tapin virkaa.